Kanin megacolon on geneettinen suolistosairaus, joka vaikuttaa kanin suoliston toimintaan, tiettyjä geenejä kantavilla kaneilla. Se on periytyvä ja etenevä sairaus.

Megacolon kanin suolisto on laajentuneempi kuin terveellä kanilla (laajentunut paksusuoli). Sairaus on kanille ja myös omistajalle todella hirveä, eikä kukaan halua sitä omalle kanilleen. Tämä sairaus on valitettavasti sellainen mihin moni kani menehtyy jo nuorena, eikä siihen ole parannuskeinoa. Monilla kaneilla saadaan lääkityksellä ja ruokavaliolla oireet minimiin. Lievimmin sairastuneet kanit voivat elää jopa 4-5 vuotiaiksi.

Jokainen kani on yksilö, joten jokainen reagoi eri tavoin. Sairauden oireet vaihtelevat sen edetessä.

Tätä oireyhtymää kutsutaan enimmäkseen megacoloniksi (MC), mutta sitä on kutsuttu myös nimillä, synnynnäinen megacolon ja cowpile-oireyhtymä (CPS)

Kanille voi kehittyä myös megacolon trauma, leikkauksen tai vamman seurauksena (hankittu MC), mutta se on yleensä harvinaista.

Megacolonin uskotaan johtuvan paksusuolen/umpisuolen virheellisestä kehityksestä tai toimintahäiriöstä.

Tästä sairaudesta kärsivillä kaneilla on vaikeuksia saada välttämättömiä ravintoaineita ruoasta ja ne, eivät välttämättä tuota umpisuolipapanoita normaalisti. Painon ylläpito on myös haasteellista.

Oireita voivat olla jatkuvasti toistuneet ruoansulatusongelmat (kaasun eritys, ummetus, mutaiset ulosteet ja ripuli) ilman syytä, laihtuminen, kanin paino ei nouse tai paino nousee erittäin vaikeasti vaikka kani syö suuria määriä.

Megacolon kanilla vastustuskyky on paljon terveitä kaneja alempi. MC:kanin suolistoäänet ovat myös todella äänekkäitä.

MC:kanin papanat ovat erilaiset kuin terveellä kanilla (isoja ja soikean muotoisia).  Myös väritys ja sisaruksistaan pienempi koko on yksi tunnistettavista piirteistä.

Muita oireita:

- suolen vuoto

- huono ruumiintila, johon liittyy lihasten surkastumista selkärangan ympärillä

- pallomaha

- värjäytymiä hännän ja takatassujen ympärillä 

- kyltymätön ruokahalu

Rypälepapanat

Megacolon kanin ”rypälepapanat” ovat hyvin erilaisia kuin terveen kanin. Ne voivat olla kirjaimellisesti valtavia ja pitkiä pötköjä. Ne eivät ole myöskään kiiltäviä vaan tervamaisen näköisiä ja haisevat paljon voimakkaammilta.

Merkkejä, jotka voivat viitata maha-suolikanavan hidastumiseen megacolon-kanilla

- ulosteiden väheneminen tai loppuminen kokonaan

- ruokahalun heikkeneminen tai kiinnostuksen puute ruokia kohtaan, jotka ovat normaalisti herkkua

- muutokset käyttäytymisessä

- vartalon asento (vatsaa maahan painava asento)

- ulosteiden muutos ”normaalista”

- turvonnut vatsa, joka tuntuu kovalta hellävaraisesti koskettaessa

Mekaaninen megacolon

Voidaan puhua myös ”mekaanisesta” megacolonista eli joskus kani voi saada samat oireet kuin geneettinen En/En kani, mutta ”mekaanisesti”, kuten selkärangan murtuman tai muiden traumaattisten tapahtumien kautta. Esimerkkinä takajalkojen liikkuvuuden menetys, joka voi aiheuttaa megacolonin kaltaisia oireita. 

Hankittu megacolon

”Hankittu” megacolon tarkoittaa, että jotkut kanit ”hankkivat” samoja ongelmia jonkin leikkauksen seurauksena. Tämä on seurausta leikkauksen vaikutuksista, jotka tukkivat suolistoa sääteleviä hermoja. Nämä ilmaantuvat normaalisti leikkauksen jälkeen. Sille ei aina voida mitään ja se on leikkauksen jälkeinen komplikaatio.

(Ylärivi) terveen kanin papanat

(Kolme alinta riviä) "normaali" papana megacolon kanilta. Huomaa epäsäännölliset koot ja muodot

Jos terveellä kanilla vaihtelee papanoiden ulkonäkö megacolon papanan näköiseksi, niin se voi johtua monista asioista kuten lääkkeistä, karvanlähdöstä, nesteytyksestä, stressistä. Monilla sairaana ollessaan saattaa tulla erilaisia papanoita, mutta ne palaavat kyllä takaisin normaaleiksi, kuin terveys vakaantuu. Megacolon kanin papanat pysyvät aina samoina jos sairaus on tasapainossa.

Poikasten teettäminen kolmiväristen, viittakuvioisten, dalmatialaisten ja perhoskuvioisten kanien kesken voi olla riski. Eli esim. jos viittakuvioinen kani yhdistettäisiin toisen viittakuvioisen kanssa, olisi poikasilla megacolon riski. Geneettisesti viittakuvio, scheck sekä dalmatialainen ovat samaa kk-geeniä.

Megacolon on etenevä geneettinen sairaus, vaikka se voi kehittyä myös trauman tai leikkauksen jälkeen.

Kasvattajilla olisi velvollisuus olla jalostamatta virheellisiä geenityyppejä, että vältyttäisiin megacolonilta.

Mitä tarkoittavat nämä "En- ja en-geenit ja sun muut Kk:t"

En/en = normaali perhoskuvioinen kani (voidaan merkitä myös Kk)

En/En =  voi olla megacolon kani (voidaan merkitä myös KK)

en/en = värivirheellinen, yksivärinen, kokovärinen terve kani, jolta puuttuu perhoskuvio (voidaan myös kutsua kk)

Jos ihmettelet miksi välillä merkataan "K" ja välillä "En", niin siihen en osaa vastata, mutta itse käytän välillä molempia.

En- ja en-geenit ovat englantilaisia täplitysgeenejä. Ne tuottavat täpliä tai katkonaisia kuvioita. Kanin tarvitsee periä vain yksi En-geeni äidiltään tai isältään (En/en tai En/En) saadakseen laikkuja turkkiinsa, koska se on dominoiva geeni. Jos kani perii kaksi en-geeniä, se on yksivärinen ilman valkoista. Kaneilla siis jotka perivät kaksi En-geeniä voi olla alttius megacolonille.

En/En- kaneilla on havaittu merkittävästi heikentynyt natriumin imeytyminen umpisuolen seinämän läpi. Tämän seurauksena ravinnon kuiva-ainepitoisuus väheni.

Näin ollen on olemassa joitakin viitteitä siitä, että täplägeeniin liittyvien vaikutusten varhainen sijaintipaikka saattaa olla ohutsuoli. Tämän suolen osa oli lyhyempi ja sen seinämän kuiva aineen osuus oli suurempi verrattuna heterotsygoottisiin täplä kaneihin, mutta paksusuolen seinämän kuiva-aineen osuus havaittiin pienentyneenä. Jälkimmäinen voi johtua En/En-kanien kilpirauhasen vajaatoiminnasta.

"Charlies”

Yleensä useimmilla ”näyttelykelpoisilla” kaneilla, jotka ovat täplikkäitä rotuja on nenän ja suun ympärillä paksu värirengas, jota kutsutaan viiksiksi (noki tai perhosviikset). En/En-geenit perivillä kaneilla tämä alue voi olla paljon pienempi ja niissä voi olla jopa rikkoutuneita laikkuja. Tämä antaa Charlie Chaplin - tyylisen viiksien ulkonäön. Kanien valkoinen väri ”peittää” kaikki muut värit. Jos jokin väri ”murtauruu läpi” valkoisen, kania kutsutaan ”rikkinäiseksi”

Termillä "Charlie" voi olla monia merkityksiä riippuen siitä, mille kaninomistajan/ihmisten ryhmälle puhut

- ei täpliä (vain korvien, silmärenkaiden ja rikkinäisten viiksien väri)

- vain yksi tai kaksi täplää ja vaalea selkäraita

- paljon värilaikkuja/läiskiä

Diagnoosi perustuu turkin kuvioihin ja kliinisiin oireisiin, koska testejä ei ole.

Kuolleiden kanien kudosnäytteiden analysointi paljastaa merkkejä, jotka johtuvat suoliston hermojen saannin poikkeavuudesta. Hermojen ja suoliston seinämän lihaksen välisten yhteyksien heikkeneminen tekee perisalttiista supistuksista heikkoja.

Kanien geneettisistä mutaatioista tiedetään vähän, vaikka tiedetäänkin, että muut geenimutaatiot voivat lisätä megacolon vaikeusastetta.

Muita löydöksiä ovat epänormaalin suuret lisämumuaiset ja sydän, lyhyempi ohutsuoli ja epänormaali kilpirauhanen. Megacolon kaneilla on suolistoon kertynyt enemmän nestettä, mikä johtaa ripuliin.

Leikkaus ei ole vaihtoehto megacolon kaneilla, koska sairastunut suolen osa on niiden ruoansulatuskärjestelmän tärkein osa. Koska leikkaus ei ole vaihtoehto niin tauti on myös parantumaton. Eläinlääkärin ja omistajan on tehtävä yhteistyötä, että saadaan hallittua kipukohtauksia ja edistettävä ruokavaliolla kompilikaatioita, kuten umpisuolen tukkeutumista ja painonputoamista.

Sairautta on vaikea diagnosoida, koska siihen ei ole mitää "testejä" jolla se voitaisiin diagnosoida, ellei sitä huomata jossain leikkauksessa sattumalta. Mutta diagnosoimiseksi voi käyttää myös kuvantamistekniikoita paksusuolen koon tai muodon arvioimiseen ja voidaan tarkastella myös kanin väritystä sekä sulkea muita sairauksia pois. Diagnoosin saamiseksi pitää käydä kaneista tietävän eläinlääkärin vastaanotolla, jotta siihen saadaan oikea lääkitys ja muu tarvittava apu.

Taudin diagnosointi on yleensä vuoden tai kahden ikäisinä, harvemmin megacolonia huomataan poikasena. Tämmöisiäkin tapauksia voi tietty olla.

On tärkeää tarkistaa muut asiat, kuten kokkidioosit tai ruokavalio-ongelmat ennen kuin megacolonin täydellinen diagnosointi aloitetaan.

Sen määrittäminen, kärsiikö kani megacolonista vaatii kokeneen kaneihi perehtyneen eläinlääkärin taitoa.

Tavoitteena on vaikuttaa suolistoflooraan ja säädellä ruuansulatusta joka on taipuvainen häiriintymään ja laajentuneen paksusuolen vuoksi estynyt sen prosessissa.

Hoidolla voidaan yleensä saavuttaa stabiloituminen ja hyvä yleiskunto tai ainakin oireiden väheneminen. 

Jotkut kanit tarvitsevat infuusiota elektrolyyttipuutteiden kompensoimiseksi (verikokeista riippuen).

Papananäytteet tulee tutkia säännöllisesti (3-4kertaa vuodessa) loisten varalta, koska megacolon kanit ovat niille herkkiä.

Yksi yleisimmistä vaivoista on suoliston tukkeutuminen hitaasti liikkuvuudesta johtuen. Hoitamattomana paksusuoli voi laajentua pahasti ja aiheuttaa kanille kipua. Nämä hidastumiset voivat johtaa vakaviin suolistoinfektioihin ja kuolemaan. Useimpien MC-kanien elämässä päivittäiset suun kautta otettavat lääkkeet ovat välttämättömiä. Näihin voivat kuulua kipulääkkeet ja liikkuvuuden hallintaan ja/tai ulosteen pehmentämiseen olevat lääkkeet. Taudin kuvaan kuuluu myös lääkeannosten nostaminen.

Vitamiinilisät voivat myös olla paikallaan, sillä kani ei saa imettyä ravinnostaan terpeeksi ravinteita, mutta kaikilla se on yksilöllistä ja siitä pitää jutella kania hoitavan eläinlääkärin kanssa.

Pienikin muutos megacolon-kanin käytöksessä tai oireiden pahenemisessa niin heti yhteys kania hoitavaan eläinlääkäriin.

Ruokinta:

Megacolon-kaneilla voi olla hyvin vaihtelevat ravinnontarpeet, ja niiden ruokavalio vaatii usein ylimääräistä proteiinia tai vihreitä tuoreita liikkuvuuden tukemiseksi. Tämän uskotaan liittyvän siihen, miten niiden suolisto käyttää syömäänsä ruokaa. Jokaista megacolon-kania on kohdeltava yksilönä, ja oikean tasapainon löytäminen voi olla kanille oma tiensä. Se voi myös vaihdella iän myötä.

Ei mitään sokerista, koska megacolon kanin suolistofloora on muutenkin epätasapainossa. Enemmän tuoreruokaa kuin normaalisti jotta kuiva ja normaalia kookkaampi papana pääsee ulos. Timotei pohjainen pelletti.

On ollut mielipiteitä, että tästä sairaudesta kärsivät kanit eivät kestäisi vihreitä tuoreita hyvin. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa sinun kanillasi välttämättä. Pitää vain kuunnella kanisi kehoa, kosta tästä sairaudesta kärsivät kanit tarvitsevat usein lisäravinnetta. Joten tuoreiden poistaminen ei ole välttämättä hyvä idea, mutta jokainen kani on yksilönsä.

On tärkeää että MC-kanilla jatketaan pellettien syöttämistä, jotta paino pysyy tasapainossa. Yhtä tärkeää on saada ne syömään korkealaatuista kuitupitoista heinää liikkuvuuden edistämiseksi ja umpisuolen tukkeuman riskin vähenemiseksi. Nesteen saanti on myös todella tärkeää. Myös MC-kanille voi olla sopivaa tarjota pieniä määriä kalsiumia sisältävää alfafaheinää tai monivitamiinilisää, mutta asiasta ei ole tehty virallisia tutkimuksia ja näiden antamista on suunniteltava eläinlääkärin kanssa tapauskohtaisesti.

Lääkinnälliset yrtit kuten, korianteri, timjami, sitruunamelissa, vadelmanlehdet, selleri ja fenkoli, voivat olla kouristuksia lievittäviä ominaisuuksia, jotka auttavat kipuun. Kriisitilanteessa nokkosen, banaanin ja yrttien kuten oreganon, basilikan, tillin ja mintun, tarjoaminen voi edistää syömistä.

Megacolon-kanit eivät usein elä yli viiden vuoden ikää. Useimpien luullaan kuolevan jo paljon nuorempina ja sairaus jää täysin huomaamatta ja diagnosoimatta. Ne yleensä kuolevat kanien tyypillisiin ongelmiin, jotka diagnosoidaan suolistoinfektioiksi, turvotukseksi tai anoreksiaksi. Koska niiden immuunijärjestelmä ei näytä toimivan yhtä hyvin kuin muiden kanien. Tämä tarkoittaa myös sitä, että ne voivat helpommin joutua opportunisten sairauksien, kuten e.cuniculin tai pasteurellan uhreiksi. Nämä puolestaan voivat olla vakavampia niille ja olla toistuvina kohtauksina tai kuolemana hoidosta huolimatta.
Vaikka jotkut saattavat pysyä terveinä ensimmäiset elinvuotensa, toiset oireilevat jo syntymästä lähtien. Monilla MC-kaneilla oireet pahenevat 3-5vuoden iässä. Sairauden havaitseminen ja hoitaminen varhaisessa vaiheessa on tärkeää. Vakavissa tapauksessa kuitenkin voidaan suositella inhimillistä eutanasiaa.

Sukupuoli:

• sukupuoli vaikuttaa myös vaihteleviin hormonaalisiin ominaisuuksiin ja sairauden ilmenemismuotoihin, kuten vakavasti sairailla naarailla T3-pitoisuuden dramaattinen lasku sekä näennäisesti passiivisempi kilpirauhasen esiintyminen uroksiin verrattuna

Asiantuntevalla kaneihin perehtyneellä eläinlääkärillä joka tietää sairaudesta, laadi ruokavalio ja joissakin tapauksissa lääkityssuunnitelma joilla pidetään oireet mahdollisimman lievinä. Jokainen megacolon-kani on erilainen, joten toisen ruokavalio ja lääkitys eivät välttämättä toimi toiselle. Kun löydät ruokavalion mikä toimii, pidä siitä kiinni! Tee muutoksia vain tarvittaessa. Vie myös MC-kani terveystarkastuksiin tiivimmin ja ota mukaan ulostusnäyte, joka auttaa eläinlääkäriä arvioimaan tilannetta.